Suomen kielen päivä.

Sinisten vierailu eduskuntaan 9.4.2014

Keväisten auringonsäteiden lämmittäessä vielä kuuraista maata, oli aika nostaa ylpeän kansallistunteen läikähdellessä rinnassa Suomen lippu salkoon. Oli tulossa erinomainen päivä, josta kunnia kuului Mikael Agricolalle. Oli suomen kielen päivä ja päivä jolloin Siniset ry:n ydinjoukko oli lähdössä vierailulle eduskuntatalolle kansanedustaja James Hirvisaaren vieraiksi. MIkael paini aikanaan raamatunsuomennoksiensa kanssa ja loi ymmärrettävää pohjaa yhteiselle suomen kielelle. Nykypäivän poliittinen liturgia ja poliitikkojen suoltama sisällyksetön jargon kohtaa saman ongelman kuin herra Agricola aikanaan. Kuinka luoda tekstiä ja puhua sellaista kieltä, jonka lukijat ja kuulijat varmasti ymmärtävät? Ja ymmärtävät sen vieläpä julkituojansa tarkoittamalla tavalla.

Oma tietämys ja yhtä hyvin tietämättömyyskin peitellään korulausein ja puppugeneroituja itsestäänselvyyksiä lisätään sinne tänne, jotta sitä muka-asiantuntevuutta saataisiin edes ripaus. Vierailukierros eduskuntatalossa tietenkin vahvisti oikeaksi käsityksemme poliittisesta tavasta käyttää kieltä. Sana "valehdella" on istuntosalissa kielletty. Edustajat joutuvat käyttämään kiertoilmauksia sekä kollegoistaan että näiden puheista, vaikka asianlaita olisi päivänselvä ja kaikkien tiedossa. Media taas käyttää sellaisista henkilöistä, jotka puhuvat ymmärrettävästi ja kansantajuisesti, termiä populisti. Jos populistin leiman saaneen viesti on mahdollista käsittää tahallaan väärin, se tehdään vaivautumatta kuuntelemaan omantunnon ääntä. Onko takavuosien koulukiusaajista tullut vallassaolijoita liehitteleviä moraalittomia muka-toimittajia? Vallan vahtikoirat on kyykytetty valtaeliitin sylihauvoiksi?

Mutta kuka olisikaan tämän päivän Agricola?

Hän, joka kääntäisi poliittiset viestit selkokielelle ja kertoisi mitä maassa todellisuudessa tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan? Mielestämme lähimpänä ovat herrat Hirvisaari (Muutos 2011), Halla-aho (PS) ja Eerola (PS). Sepittäjänä on ansioitunut esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja. Muistellaanpa esimerkiksi Paavo Arhinmäen erästä sanailua, kun toimittaja kysyi selvän kysymyksen, johon piti vastata kyllä tai ei. Tuoli ei riittänyt, kun Paavo luikerteli kysymyksestä irti ja puhetta piisasi. Tuli mieleen, millähän metodilla herra äänestää, kun istuntosalissa on sentään kolme mahdollisuutta, JAA, EI, TYHJÄ? Toivottavasti käyttää hyvän kitkakertoimen housuja, ettei luiskahda pyödän alle.

Tässä välissä on syytä tähdentää, että Siniset on erityisen ylpeä siitä, että asioista on alusta asti puhuttu häpeilemättä ja pienintäkään pelkoa tuntematta suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Vieläpä niin, että ihan jokainen voi tekstin sanoman ymmärtää. Vain oikealla tavalla.

Valtava linnoitus on Suomen eduskuntatalo. Kelpaa siellä tavallisen kansalaisen ja veronmaksajan todellisuudesta täysin vieraantuneiden poliittisten broilereiden oleskella ja säätää mieleisiänsä lakeja ja asetuksia, kun eivät ne kuitenkaan heidän elämäänsä heilauta juuri millään lailla. Jostain syystä suurin osa näistä kansanedustajista on unohtanut sen tosiasian, että he ovat meillä töissä. Heidän tulisi olla kansan edustajia. Ottaa jokaisessa päätöksessään huomioon Suomen ja Suomen kansalaisten etu. Aina ensin. Ja käyttää meiltä kerätyt verovarat niin, että ne hyödyttäisivät parhaalla mahdollisella tavalla meitä. Suomalaisia. Tällaisia ajatuksia kulki Sinisten mielissä kun seurasimme opastamme tuossa vallan temppelissä.

Tutustumiskierroksen jälkeen joimme kaikessa rauhassa pullakahvit talon kahvion kabinetissa. Pari tuntia kului nopeasti vilkkaan ja eri suuntiin polveilleen keskustelun merkeissä. Kansan edustaja James Hirvisaari ja hänen avustajansa Fija Saarni antoivat uskoa siihen, että vielä on toivoa. Tarvitaan enää 199 herra Hirvisaaren kaltaista rehtiä ja suoraa kansan edustajaa sekä vastaava määrä Fija Saarnin kaltaisia avustajia. Ja kansanedustaja on tarkoituksella tietyissä kohdin kirjoitettu erikseen korostamaan sanojen merkitystä.

Siniset kiittää!